Voiko puhelimella muka saada noin kivoja kuvia? No okei, latasin sellasen toisen kamera -sovelluksen jolla voi ottaa erilaisia kuvia.. Ja sit oonki täällä leikkiny tolla. Lapsella halvat huvit ja sitä rataa. Kohta varmaan saapuu uus puhelinki ;) Tää Samsungin Galaxy S on ruvennu jo tosi pahasti tilttaileen ja tökkiin. Eihän se ookkaa ku 8kk ollu mulla.. Aika vaihtaa uuteen. Eräs herrasein sai aikalailla mut ylipuhuttua! Nyt olis sitten tulossa valkonen omena kotiin. Oonpa heikko :-D Kannattaa käydä kurkkimas mun kultapojan blogia TÄÄLLÄ!
Ollaan tultu tässä muutaman ihmisen kanssa siihen tulokseen, että mua voi lukea melkein kuin avointa kirjaa, jos vaan osaa. Varsinki ne ihmiset, jotka mut tuntee ja tietää miten käyttäydyn milloinki. Tämäkin herra sanoi eilen samaa, vaikka ei olla tunnettu kovinkaan kauaa. Toisaalta se helpottaa mun oloa, ihmiset tietää millon kannattaa olla vaan hiljaa ja millon kysellä mikä vaivaa. Vaikka oon välillä erittäin hankala ja täys kusipää, arvostan silti, että nämä tärkeimmät ihmiset jaksaa mua ja odottaa että rauhotun. "Miten sä jaksat aina hymyillä, vaikka taivas putois niskaan?" -Niinpä. Oon niitä ihmisiä jotka hymyilee ja nauraa paljon. Mut saa todella helposti hyvälle tuulelle, eikä kovinkaan helposti suuttumaan. Enkä edes osaa suuttua. Ehkä viis minuuttia mökötän ja sit taas nauran :-D Eikä oo edes kauaa kun viimeks sain puukosta selkään eräältä ja silti vaan hymyilin ja jatkoin matkaa. Tottakai harmittaa että asiat meni miten meni, mutta nyt tuntuu hyvältä.
Haluaisin tehdä jonkin radikaalin muutoksen mun elämään, mutten vielä tiedä että millasen. Alan kyllästymään tähän nykyiseen tilanteeseen, en toki ihmisiin, vaan tähän, mitä mä teen. Päivä päivältä ahdistaa enemmän ja enemmän. En osaa päättää, onhan se nyt vaikeeta edes päättää kun ei ole niitä vaihtoehtoja mitä sitä tekis omalla elämällä. Olis kiva saada joku oikee ja kunnon tarkotus, josta mä pidän, jota mä haluan. Maanantaina jatkuis taas koulu ja siihen työt päälle. Olin taas vaihteeks erittäin fiksu jouluna, ajattelin että tarviin omaa aikaa ja aikaa selviytyä viime vuodesta, niin otan paljon vuoroja töihin tammikuuks. Arvatkaa vaan ketä vituttaa tällä hetkellä se päätös?! Kyllähän sitä sitten palkkapäivänä hymyilyttää, mutta onko se rahakaan enään niin tärkeetä? Oon huomannu sen, että mielummin viettäisin aikaa ystävien kanssa. Tekisin kaikkea kivaa, olisin vaan. Kyllähän mä sen tajuan, että rahaa tarvii asumiseen, ruokaan ja elämiseen.
Mukavat maisemat täällä tänään. No ei, tuo kuva on eiliseltä. Vois käydä tossa parvekkeella ottaas happea ja miettiä kuinka ihanaa tulee kävellä tuolla vesien keskellä eteenpäin :) Ainii, meen tunnin päästä taas ihailemaan Annen pikkuvauvaa!♥ & tietty vaihdetaan kuulumiset ;)




0 ♥:
Lähetä kommentti