Just like a prayer

Life is a mystery, everyone must stand alone.
I hear you call my name and it feels like home.

Samassa pisteessä edelleen, en oikein tiedä mitä sitä tekis. Alan kyllästymään tähän "päivä kerrallaan" elämiseen.. Pitäähän tähän nyt joku tolkku saada. Kouluunki pitäs taas jaksaa mennä, se vaan tuntuu niin hurjan vaikeelta ja kaukaselta. Töitä ei nyt onneks hetkeen oo, saa vähän leputtaa omaa päätään. Ja toisen ison kiven sain tiputettua sydämeltä. Tulin siihen tulokseen että kaikki johtuu nyt mun elämän vaiheesta ja stressistä.
Tiedän että tälläkin hetkellä teen väärin ja osaan olla hirvee ihminen, mutta oonki oppinu elään sen kanssa.
Ehkä tähän kaikkeen on tulossa vielä muutoksia, sen näkee sitten. Nyt vaan yritän olla stressaamatta, mikä onnistuu aika heikosti.. Huomenna otan itteeni niskasta kiinni ja meen sinne kouluun vaikka väkisin, hitto.

Mulla oli toi teksti viime kämpäs seinällä, harmittaa kun ei enään.